Nimeämätön, veistos, vanha kaapeli ja merilevä / Untitled, sculpture, old cabel and seaweed
Kävelykertomus/Walking Narrative – Studio 17, Stavanger, Norja
Miina Laine & Hans-Peter Schütt
Kävelykertomukset ovat kävellen tapahtuvia tutkimusmatkoja lähiympäristöön. Retkien aikana tai niiden pohjalta toteutamme eriluonteisia taidetekoja vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Taiteen alue ja toteutustavat ovat vapaita tulkinnalle; ne voivat kommentoida, kertoa, jatkaa jo olemassa olevaa tai aloittaa uutta. Ainoa ehto tekemiselle on ettei oma toiminta vahingoita ketään tai estä muita ympäristössä tapahtuvia prosesseja tai tapahtumia tapahtumasta.
Kävelykertomukset saivat alkunsa kun lähdimme puolisoni Hans-Peter Schüttin kanssa tekemään yhteisiä kävelyretkiä ja tutkimaan lähiympäristöä. Olemme molemmat visuaalisen alan taiteilijoita; oma tulokulmani tähän yhteiseen projektiin on kävelyyn ja ympäristön kokemuksiin pohjautuva taiteellinen työ, Hansu on työskennellyt monipuolisesti katu- ja ympäristötaiteen parissa. Muuttuva maailma haastaa meitä ihmisiä kehittämään uusia työskentelytapoja ja teknologioita (Alva Noe 2015, 35). Tässä projektissa on kohdallamme kyse myös elämäntavasta jossa koko elämä, pienet ja suuret tapahtumat toimivat toimintakenttänä ja lähtökohtina taiteen tekemiselle. Prosessissa haluamme oppia toisiltamme ja muilta, haastaa itseämme ja kehittää ammatillista osaamistamme sekä ymmärrystä toisiamme ja monimuotoista, rikasta ympäristöämme kohtaan.
Kävelykertomus, kuva näyttelystä; video ja viimeaikaisin kuva taideteosta nimeltään Post utopistinen tulevaisuus. Teos sai nimensä juuri alueella päättyneen Utopia – musiikkifestivaalin mukaan / Walking Narrative, picture from the exhibition; installation and a video and a final picture of the art action Post utopian future. The work was named after the Utopia music festival that just ended in the area.
Kävelykertomus konseptina
Viimeisen seitsemän vuoden aikana yhteinen projekti on kehittynyt kävelyä, ympäristön kokemuksia sekä taidetekoja yhdistäväksi konseptiksi jota kehitämme edelleen osana taiteellista työskentelyämme.
Kävelykertomuksen taideteot ovat koostuneet meille visuaalisen alan taiteilijoille ympäristön katsomisesta ja kokemisesta esteettisenä paikkana ja taiteellinen toimintamme on ollut pääasiassa visuaalista. Konsepti on kuitenkin avoin kaikenlaiselle taiteelle ja sen toteutustavoille. Taideteot voivat olla suuria ja näyttäviä tai luonteeltaan ympäristölle ja muille ihmisille huomaamattomia, kokijalle itselleen mieleen merkittyjä muistoja. Teot voi toteuttaa välittömästi kävelyn yhteydessä tai ammentaa kokemuksistaan ja muistoistaan myöhemmin toteutettaviin teoksiin tai taidetekoihin.
Toivomme että Kävelykertomukset lisäisivät ihmisten kiinnostusta omaa lähiympäristöä kohtaan tarjoamalla tapoja toimia sen puitteissa; yhdistämällä lähiympäristössä tapahtuvan tutkimusmatkailun ja taideteot. Historiasta löytyy kiinnostava Kävelykertomuksen ajatusta sivuava edeltäjä, kansainvälisten Situationistien kehittämä Dérive niminen tutkimusmenetelmä, jossa teorian sijaan keskitytään käytäntöön; tutkimuksessa kuljeskellaan yksin tai yhdessä ympäristöstä löytyvien kiinnostavien asioiden johdattelemina. Menetelmä yhdistää leikkiä, toimintaa sekä tiedon hakemista. Avantgardeliikkeenä aloittaneet Kansainväliset Situationistit vaikuttivat vuosina 1957-72. (Marko Pyhtilä 2005, 53)
Kulttuuri, teippi ja tarrat / Culture, tape and stickers
Kävelykertomus – Stavanger/Studio 17
Stavangerissa lähdimme liikkeelle ilman ennakkoon tehtyjä valmisteluja tai etukäteen hankittuja materiaaleja; tutustuimme ympäristöömme avoimin mielin ja työskentelimme pääosin materiaaleilla joita kävelyiltämme löytyi. Emme tehneet myöskään suurta taustatutkimusta Stavangerin kaupungista etukäteen vaan jätimme kokemuksen mahdollisimman avoimeksi. Työskentelyyn sekä siihen mihin huomiomme ympäristössä kiinnittyy, vaikuttavat osaltaan myös meitä ympäröivät ihmiset ja tapahtumat, lähellä ja kaukana, henkilökotaiset kuin myös yleismaailmalliset tapahtumat. Punaisena lankana Stavangerin kävelykertomuksessa oli ekologisuus, alkaen heti matkustustavasta; matkustimme Norjaan maitse, joukkoliikennettä käyttäen. Työskentelystämme ei myöskään koitunut rasitteita ympäristölle.
Näyttelyn purkamisen jäljiltä jäi ympäristöstä keräämiemme materiaalien keot jotka kierrätimme / After dismantling the exhibition, we were left with piles of materials we collected from the environment and recycled.
Kaupunkiin oli hyvä tutustua jalkaisin, tuntui että aina löytyi yllättäviä käänteitä, ylämäkiä ja alamäkiä joiden takaa löytyi taas uusia sopukoita ja paikkoja joihin tutustua. Matala rakentaminen tuntui kotoisalta ja teki kaupungista helposti lähestyttävän. Kävelemämme matka jaettuna residenssin jokaiselle päivälle on n. 5-7 km. Kiinnostaviksi alueiksi ovat muodostuneet aiemmissa Kävelykertomuksissamme kaupunkiluonnon kohteet, paikat tai alueet joissa ei ole enää ihmisten organisoimaa toimintaa, niin sanotut välitilat (interstice) (vrt. v. Redecker 2023; Clément 2024), joissa luonto on ottanut takaisin ihmisen muokkaamaa ympäristöä. Stavangerissa huomasimme melko nopeasti ettei tällaisia välitiloja ollut siinä määrin kuin olemme aiemmissa kohteissamme tottuneet näkemään. Vaihteleva maasto on monipuolistanut rakentamista ja luonut kaupunkiin oivaltavia tilan käytöllisiä ratkaisuja, kaupunkitila oli otettu tehokkaasti käyttöön. Meri ja kostea, nopeasti vaihteleva ilmasto vaikutti luonnollisesti kokemuksiin perustuvaan työskentelyymme. Meren eliöstö, linnut ja vuonojen laiduneläimet ovat kaikki oleellinen osa Stavangeria. Rannikolla sijaitseva kaupunki eli pitkään kalastuksesta ja kalastusteollisuudesta ennen öljyteollisuuden tuloa. Stavangerin öljyteollisuus näkyi kaupunkikuvassa hienovaraisesti, toiminta ja kalusto sijoittuivat pääosin kaupungin ulkopuolelle. Öljyteollisuuden ongelmat tulivat esiin keskusteluissa kaupunkilaisten kanssa kuin myös kaupungin runsaassa ja monipuolisessa katutaiteessa, myös alan hiljenemisen myötä lisääntyvä työttömyys. Yleisesti Stavangerin kulttuuritarjonta on runsas ja rikas; esillä olevat näyttelyt kertoivat kiinnostavasti ja rohkeasti historiasta, nykypäivän haasteista ja tulevaisuuden näkymistä. Stavanger on suosittu matkailukohde ja taide on iso osa Stavangerin viehätystä ja vetovoimaa.
Projektin parissa työskennellessämme kaupunkilaiset lähestyivät meitä kohteliaan kiinnostuneina ja palaute oli positiivista, ihmiset tuntuivat olevan pääsääntöisesti mielissään ympäristössään tapahtuvasta taidetoiminnasta. Teokset syntyivät suoraa ympäristöön sekä galleriatilaan. Näyttelyssä oli mukana dokumentoituja, ympäristöön toteutettuja teoksia kuin myös itse galleriatilaan rakennettu installaatio kokonaisuus sekä 4 videota. Kokonaisuuteen kuului muun muassa yhteiskunnalliseen epävarmuuden sekä näköalattomuuden tilaan kantaa ottava, performatiivinen videoteos Feathers, vuoropuhelua ympäristön kanssa käyvä Ringulation sekä Post Utopian Future joka syntyi yhteistyönä meille tuntemattomien ihmisten kanssa, tavalla jossa vuoroin jatkoimme toistemme taidetekoja. Taiteellisen työskentelyn sekä näyttelyn tekemisen lisäksi tutustuimme aihetta sivuavaan kirjallisuuteen ja muokkasimme Kävelykertomuksen konseptia muotoon jonka voi ojentaa eteenpäin ohjeeksi kaikille Kävelykertomuksesta kiinnostuneille.
Kuva puretun näyttelyn jälkeen rakentamastamme installaatiosta ja näyttelyä edeltävistä työskentelyvaiheista / A picture of the installation we built after the dismantled exhibition and the working stages leading up to the exhibition.
Työskentelystä Stavangerissa – ajatuksen virtaa
Stavangerin residenssi vei meidät monessa suhteessa uuden äärelle.
Heti ensimmäisellä kävelyllämme kaupungin keskustaan kiinnitimme huomiota maassa pyöriviin sulkiin, niitä oli paljon. Pian huomasimme että keskustassa on lintulampi jossa käy päivittäin satoja lintuja. Tuli vahva fiilis että näitä haluttaisi kerätä ja tehdä näistä jotakin. Mutta mitä ja mihin ja miten…vastaus ei tullut siinä ja silloin, ei edes kerättyämme suuren määrän sulkia ja höyheniä, pestyämme ne ja pantuamme ne kuivumaan. Puhtaina ja kuivina niiden ominaisuudet (leijuvan kevyt, ilmava, valoa heijastava, hehkuva, henkevä, kaunis vahvan ja herkän yhdistelmä) tuli kunnolla esiin kun katselimme niitä aseteltuina pahvien päälle kuivumaan. Tuntui että nämä tahtoo liikkua ja mennä tuulen mukana… Teos otti aikansa, mutta kun residenssin lopulla palaset loksahtelivat paikoilleen, tuntui että olimme löytäneet ja saavuttaneet jotakin erityistä; kaikki yhteinen hakeminen pohdiskelu ja keskustelut aiheen ympärillä vieneet teosta pala palalta eteenpäin. Emme olleet käyttäneet videota teosten toteuttamisessa ennen Stavangeria, mutta nyt tekniikka tuli mukaan luonnollisesti, tarpeellisena osana ja tekniikkana työskentelyprosessissa.
Feathers-still, video
Havainto toimii lähtökohtana jonka jaamme, toinen ottaa kopin ja lähdemme pallottelemaan ajatusta eteenpäin. Mukaan lähteminen, mutta toisaalta myös tilan antaminen ovat tärkeitä yhteisen työskentelyprosessin osia. Tapahtumapaikat muodostuivat Stavangerissa yhteisiksi ahaa-elämyksiksi. Culture teos on hyvä esimerkki yhteisestä ahaa elämyksestä; olimme välittömästi molemmat kohteen nähtyämme sitä mieltä että tähän voisi tehdä teoksen, ja lähtökohdat löytyivät nopeasti, ne olivat jo olemassa; lähdimme jatkamaan jo olemassa olevista elementeistä, ikkunaan jääneistä julisteiden ja teippien jäänteistä. Samoin tuulettimet, ne kiinnittivät huomiomme jo hyvissä ajoin ja kun höyhen teos haki muotoaan ja alkoi hahmottua, tuulettimet olivat luonnollinen tekijä, osa teosta. Täytyi vaan luottaa prosessiin joka eteni höyhenten kanssa hitaammin, toisin kuin esimerkiksi Post utopian future tai Ringulation jotka syntyivät suoraviivaisemmin paikan ja ympäristöstä löytyvän materiaalin innoittamina ja johdattelemina. Ringulation toistui eri paikoissa ja pohjautui performatiivisestikin tapahtuvan keräilyn ja etsimisen teeman mukaan; keräsimme kävelyillämme rinkulan muotoisia esineitä jotka sitten sijoitimme eri puolille kaupunkia löytyviin rinkulan muotoisiin paikkoihin.
Tule hyvä kakku, installaatio, ruokakaupan pihalta löytynyt lumi ja hiekkakakkujen valmistusvälineet sekä Ringulation, installaatio, löydetyt esineet / Good cake, installation, snow found in the grocery store yard and tools for making sand cakes, and Ringulation, installation, found objects.
Performatiivisuus on tullut vuosien aikana mukaan myös hyvin luonnolliseen tapaan työskentelytapojen kautta, työskentelytavat ovat alkaneet muistuttaa monissa yhteyksissä performanssia; toteuttaessamme teoksia havaintojemme pohjalta suoraa ympäristöön lähtökohtana on usein ympäristöstä löytyvät materiaalit, tapahtumat tai asiat. Tästä olemme edenneet työskentelyn tapaan jossa voimme lähtökohtaisesti valita työskentelytapoihimme eri tulokulmia ja teknologioita (Alva Noe 2015).
Sana taideteko kuvaa taiteen tekemistä joka liikkuu vaivattomasti erilaisten tekniikoiden, teknologioiden ja taiteen alueiden välillä. Keskustelimme asiasta pitkästi, miten voisimme laajemmin kuvailla Kävelykertomuksissa syntyvää taidetta, emme tulleet oikein mihinkään tyydyttävään lopputulokseen mutta sana taideteko on tarpeeksi hyvä, ja mielestämme ymmärrettävä. Tämäkin asia etenee todennäköisesti ajan ja tekemisen myötä, kuten projekti itsessään on kehittynyt.
Kirjallisuus lähteet:
Alva Noe, 2015, Omituisia työkaluja – taide ja ihmisluonto/ Strange Tools, Art and Human Nature
Marko Pyhtilä, Kansainväliset Situationistit-Spektaakkelin kritiikki s.53, 2005.
Redecker, E. 2023. Praxis and Revolution: A Theory of Social Transformation. Käänt. L. Duggan. Columbia University Press.
Clément, G. Manifesto of the Third Landscape. Käänt. M. Bee ja R. Fèvre. Trans Europe Halles.